Ylosnousemus II (Finnish, Paperback)

Ote: ...loi silmansa alas ja niissa ei ilmennyt ainoastaan suru vaan myoskin epaystavallisyys.--- -Mutta siitahan saamme sitten puhua, -sanoi Selenin.-Tulen paikalla, -vastasi han oikeudenpalvelijalle, joka oli kunnioittavasti lahestynyt hanta.-Meidan on valttamatta tapaaminen toisiamme, -lisasi han huoaten. Mutta tavanneeko sinua? Minua voi aina tavata kello 7, paivallisen aikaan. Nadeshdinskaja, han mainitsi numeron.-Monet hanget ovat siita saakka jo sulaneet, -lisasi han mennessaan ja taas hymyili vaan huulillaan. -Tulen jos ennatan, sanoi Nehljudof, tuntien etta tuo niin laheinen ja rakastettu Selenin oli yhtakkia taman lyhyen keskustelun johdosta muuttunut hanelle vieraaksi, kaukaiseksi ja kasittamattomaksi, ellei vastenmieliseksikin. XXIII. Silloinkuin Nehljudof tunsi Seleninia ylioppilaana, oli tama erinomainen poika, uskollinen toveri ja ikaansa nahden hyvin sivistynyt maailman mies, suurella esiintymiskyvylla, aina hieno ja kaunis, ja samassa myoskin tavattoman suora ja rehellinen. Han oppi erinomaisesti, ilman suurta vaivaa ja ilman vahintakaan takertumista pikkuseikkoihin, ja sai kultamitalia ainekirjoituksistaan. Ei ainoastaan sanoissaan vaan todenteolla han piti nuoren elamansa tarkoituksena ihmisten palvelemista. Tata palvelemista han ei kuvaillut itselleen muuten kuin valtioviran muodossa, ja sentahden heti lopetettuaan yliopistokurssit han jarkiperaisesti tarkasti kaikki toimialat, joihin olisi voinut pyhittaa voimansa, ja paatti, etta han tulisi olemaan kaikista hyodyllisin toisessa osastossa sita Kaikkein Korkeinta Kansliaa, joka valmisteli lakeja, ja siirtyi siis sinne. Mutta vaikka han mita santillisimmin ja rehellisimmin taytti kaikki mita hanelta vaadittiin, ei han loytanytkaan tassa virassa tyydytystaan halulleen olla hyodyllisena, eika voinut herattaa itsessaan tuntoa, etta han todella teki mita hanen oli tehtava