Jugurtha (Finnish, Paperback)

Ote: ... toista mielta; han oli pitanyt kaikkea huolta vakensa hyvaksi, kuin paallikolta suinkin voipi vaatia; heidan asemansa oli korkialla paikalla siksi, etta he ennalta tietavina voisivat ruveta tappeluun tietamattomien kanssa, ett'eivat he vahalukuisempina yhtyisi monilukuisempain kanssa taikka taitamattomina sodassa harjauneempain kanssa kasirysyyn. Sentahden pitaisi heidan olla valmiit ja tarkat merkin annettua karkaamaan Romalaisten paalle; se paiva muka olisi joko vahvistava heidan suurilla ponnistuksilla saamat voittonsa, taikka olisi se oleva suurten rasitusten alku. Sita paitsi muistutti han erityisesti jokaiselle hyvaa tyotaan, aina sen mukaan kuin han rahalla tai kunnialla oli palkinnut hanta jostakin uroteosta, ja osoitti hanta esikuvana muille; lopuksi kehoitti han, kunkin mielenlaadun mukaan, lupauksilla, uhkauksilla ja manauksilla, mita millakin lailla. Vaan silla valinpa nahdaan Metellus, vihollisista mitaan tietamatta, sotajoukon kanssa tulevan vuorta alas. Ensin oli tama kahdella paalla, mita tuo outo nako merkitsisi; silla Numidialaiset olivat hevoisineen asettuneet varvikkoon, mutta heita ei puut mataluutensa vuoksi peittaneet taydellisesti; ja kuitenkaan ei tietty heista varmaan, mita olivat, kun seka paikan luonto, etta myos petoskeinot tekivat heidat itse ja heidan sotamerkkinsa tuntemattomiksi. Kun han sitten ennen pitkaa oli tullut tuntemaan petosvehkeet, pysahytti han sotajoukon hetkeksi. Siina muutettuaan rivit, jarjesti han joukkonsa sotarintaan oikealle puolelle, joka oli lahinna vihollista, kolminkertaisilla reserviriveilla, jakoi linko- ja joutsimiehet manippeleille, asetti koko hevoisvaeston siiville, ja tilaa myoden pidettyaan kehoituspuheen sotilaille, vei han joukkonsa, niinkuin sen oli sioittanut, muutetuilla eturiveilla alas lakialle. L. Mutta kun han havaitsi, etta Numidialaiset pysyivat paikoillaan eivatka lahteneet alas...