Carinus (Finnish, Paperback)

Ote: ...mutta ihmisen kasvoilla himoksi. Sofronia, kun naki namat kasvot, saikahti ensiksi, mutta ojensi heti hymyillen hanelle katensa, ja lausui ystavallisesti: "Sisareni Glyceria." "Ala ojenna minulle kattasi," puhui surullisella aanella nainen. "Ala minua syleile. Ensiksi, kun huomasit minut, pelastyit minua. Namat kasvot sinua kauhistuttivat - ja sina lienet oikeassa. Neljaan vuoteen emme ole toisiamme nahneet, ja naiden neljan vuoden kuluessa olet kuullut minua vastaan lausuttavan niin paljon kirouksia mita kunnian-arvoisimmista huulista, ettei ilman syyta sinua hirvittanyt, kun kasvoni tunsit." "En koskaan lakannut sinua rakastamasta." "Mielellani sen uskon, mutta alkaamme siita puhuko. Sinua opettaa uusi oppisi rakastamaan vihamiehiasi; minua ovat elamani vaiheet opettaneet luopumaan kaikesta, joita rakastan. Mutta olkoon tama, miten olikin, ei ole nyt aikaa valituksiin. Salaa tiedan edeltapain, etta huomispaivana huvitukset circus-teaterissa paattyvat kristittyjen martyrien kidutuskuolemalla." "Tapahtukoon Jumalan tahto " sanoi Sofronia, pannen katensa ristiin rinnalleen. "Taivaan nimeen se ei saa tapahtua. Kaksi kertaa olen tahtonut sinua pelastaa, kaksi kertaa olen myohistynyt; nyt mina tulin aikaisemmin. Vaihettakaamme vaatteita, ota minun huntuni; vartalosi on samankaltainen kuin minun; ei kukaan voi vaihetusta huomata. Ulkona odottaa sinua orja satuloidun hevosen kanssa, tunnin perasta olet isasi ja kultasi turvissa." Taynna tuskaa ummisti Glyceria silmansa, silmanluomilla sarkien kyynelen. Itseksensa ajatteli han: "minun isani, minun kultani." "Ja sina?" kysyi Sofronia. "Mina jaan tanne sinun sijaasi." "Ja huomispaivaiset circus-pelit?" "Ne paattyvat minun kuolemallani." "Ei koskaan " lausui Sofronia ylevasti kiistaten vastaan. "Miksi niin? Sinua rakastavat ne, jotka minua vihaavat, ja joitten saalivaa hymya tahtoisin itselleni ansaita vaikka monen vuoden...