Ote: ...siksi kun ei se ollutkaan enaa kuningatar vainaan nakoinen, vaan sai Mustan Douglas'in synkan ja royhkean katsannon - sitten Robert kuninkaan pelkaavaisen, surullisen muodon, joka nakyi nurehtivan kuninkaallisen sukunsa lahenevaa loppua - ja sitten naky muuttui koko parveksi eriskummallisia, osaksi inhoittavia, osaksi naurattavia olentoja, jotka allistellen loruelivat, ja vaantelivat itseansa luonnottomalla, hullunkurisella tavalla, ikaan kuin tehden pilaa hanesta, joka koetti saada selvaa kasitysta heidan muodostaan. KAHDEKSASTOISTA LUKU. Verinen maa, miss' elamaa ei laki Voi turvata. Byron. Tuhka-keskiviikon (ensimmaisen paastopaivan) aamu koitti vaaleana ja harmaana, niinkuin aamut ovat silla vuoden-ajalla Skotlannissa, missa ilkein, kolkoin ilma usein tulee juuri ensimmaisina kevat-kuukausina. Oli nyt kova pakkanen, ja kaupunkilaiset nukkuivat pitkaan edellisen pyhan massaamisen perasta. Aurinko oli siis jo koko tunnin ollut taivaanrannan ylapuolella, ennen kuin yleisemmin alkoi nakya elaman merkkia Perth'in kaupungin asukkaissa. Oli siis jo melkoinen aika paivan-nousun jalkeen kulunut, kun eras kaupunkilainen, aamumessuun mennessaan, huomasi Olivier Proudfute paran ruumiin. Se makasi kasvot maahan pain, poikki katuojan, silla tavalla kuin oli kaatunut, koska, niinkuin lukija varmaan on arvannut, ritari Ramornyn "vyo-pojan" s.o. kaskylaisen, Bonthron'in sivallus oli haneen sattunut. Tama aikainen kaupunkilainen oli Allan Griffin - siksi kutsuttu, koska han oli Griffin-ravintolan isanta. Hanen huutonsa kokosi sinne ensin muutamia naapureita ja vahitellen koko suuren kansanjoukon. Tuon yleisesti tutuu harannahkaisen kylterin seka kyparin punaisen sulkasen nako ensin synnytti sen huhun, etta tapettu mies oli uljas Heikki Seppa - tama vaara luulo kesti jonkun aikaa; silla Griffin-ravintolan isanta, joka itse joskus oli ollut raatimiehena, ei...