Jutelmia Lahelta Ja Kaukaa I (Finnish, Paperback)

Ote: ..."Ja etta asia nayttaisi lailliselta, mina noudatan Simpsan tahan ja annan teidan, joka olette lain tayttaja, panna tuo uusi keinomme toimeen. Saammehan nahda miten kiinteasti nuo uudet wiisaudet owat haneen tarttuneet." Taman sanottuaan, Kulakow nousi, otti kellonauhasta ja alkoi hywin pikaisesti nykia, kuten hanen oli tapa tehda, kun tahtoi orjansa Simpsan tulemaan luoksensa. Han soitti kauan, mutta ketaan ei tullut. Wiimeksi han alkoi huutaa kowasti. "Durak, durak, durak " kaikui nyt huoneissa, mutta kukaan ei wastannut. Tallainen tapaus oli hanelle niin odottamatonta, etta han saikayksesta putosi tuolille istuilleen, hanen nakonsa mustettui ja alkoi kiilua siniselle. Han hyppasi taas ylos, syoksi ulos pihalle, juosten suorastaan ruokakellon luo, joka riippui perheen tuwan salwamessa. Han tempasi sen nauhan ja alkoi soittaa kuin tulipalon hadassa. Kaikki tyowaki seisattui, leikkaajat pellolla heittiwat sirpit kadestaan ja lahtiwat juoksemaan howiin. Pian oli kaikki tyowaki tullut pihaan, ja jokainen kawi katselemaan missa tuli oli walloillaan. Silloin kajahti taas isannan aani. "Durak, durak " huusi han taytta woimaansa, ja jokainen ymmarsi hanen niin kaipaawan Simpsaa. Kaikki rupesiwat katselemaan ymparillensa, waan Simpsaa ei nakynyt missaan, hanta ei ollut nahnyt kukaan sitte kuin warhain aamulla. Tallaista ei ollut ennen koskaan tapahtunut. Kukaan ei tiennyt, mita siita ajatella. Enimman wapisi Simpsan aiti, joka kuitenkin naytti olewan wiaton poikansa hawiamiseen. Tassa yleisessa pelossa, jossa kukaan ei tohtinut aantaa, karjahti taas Kulakowin aani: -"Koirat," huusi han, "te olette jokainen yhdessa neuwossa, ja ettei petoksenne jaisi rankaisematta ja etta saisitte nahda minulla wiela olewan wallan henkenne ja ruumiinne yli, yksikaan sielu ei saa paeta tasta paikasta, mina ammun raehauleilla lapi ensimaisen, joka sita yrittaa." Herra Karhulin...