Juoseppi Lumessa (Finnish, Paperback)

Ote: ... ei saa juosta niin ympari, lupaa pyytamatta?" "Han on kaiketi mennyt takaisin Laurille. Kylla mina menen tiedustelemaan hanta," sanoi Martina, nousten ylos tuolilta. "Anna hanelle sitte kelpo korvapuusti minun puolestani," huusi Taavetti peraan. Martina tuli takaisin ja sanoi: "Juoseppi ei ollut Laurilla, ja mina en nahnyt poikaa missaan muuallakaan." "Jumala tiesi mihinka poika on ottanut tiensa. Mina taydyn siis itse lahtea hakemaan hanta." Taavetti meni nyt pois ja kyseli huoneesta huoneesen. Kukaan ei ollut nahnynna poikaa. Ukko kaantyi sitte kotia, ajatellen tiella: "poika on kylla kotona ennen minua." Taavetti kohtasi Martinan kyokin ovissa, ja aite, nakeva ukon yksinansa, kysyi levottomasti: "Mutta missa on Juoseppi?" "Tulee kylla kohta," vastasi ukko; mutta itse meni han ympari etsimaan, hamasta kellarinporstuasta ylos ullakolle, jossa han melkein peljatti itseansa suurullisella huudollansa: "Juoseppi Juoseppi " Myos ulkoa, puodeista ja aitoista, etsei ukko poikaa. Koska Taavetti vasynyt ja suuttunut taas tuli tupaan, kohtasi hanta Lauri, kantaen Juosepin uusia saappaita. Taavetti kertoi kohta hanelle kahdakesken, etsineensa Juoseppia ja olevansa melkein levoton, etta jotakin pahaa olisi taitanut pojalle tapahtua. "Oletteko kayneet ukko Raskisella, poika kuultelee mielellansa ukon soittavan torvea?" "En," kuului vastaus. "Sitte kiiruhdan mina sinne," virkkasi hyvantahtoinen Lauri, kohta rientava pois toiseen paahan kylaa. Jo kaukaa kuului hupaisesti torvenaani, ja Lauri ajatteli: Poika on varmaan siella. Raskinen ollut ei sentaan nahnynna Juoseppia koko paivana. Lauri palasi murheellisena takaisin aidenisalle; mutta tama sanoi: "Ole nyt vaan hiiskumatta ja ala mitaan sano vaimoille silla siita he rupeisivat uikuttamaan. Pysahda tanne vahaksi aikaa Poika on varmaan lymynnyt; kentiesi kay han ympari ja tulee joulupoikien kanssa, vietelty heidan...