Torquato Tasso (Finnish, Paperback)

Ote: ... Mun sisareni onko onnellinen, tuo kaunis nainen, sydan yleva? Han last' ei miehelleen saa nuoremmalle; mies hanta kunnioittaa hartaasti, mut ilo talossa ei silti asu. Mit' auttoi aitiamme viisaus ja laajat tiedot, jalomielisyys? Han vieraan erheen silti valttaa voiko? Meist' eroitettiin han; nyt on han kuollut, ei varmuutta meill' ole, etta kuoli han sovinnossa Jumalansa kanssa. LEONORA. Oi, puutost' ala katso jokaisen, vaan mita viela jokaiselle jaa Mit' ei jaa sulle viela? PRINSESSA. Minulle? Jaa karsivallisyys Ma siihen totuin jo nuoruudesta. Siskot, ystavat kun riensi juhlain iloon yhteiseen, mun, sairaan, taytyi huoneeseeni jaada, ja tuskain parissa sain oppia jo varhain kieltaymaan. Vain yhdesta sain yksin ollessani huvitusta; se oli laulu. Itse viihdyttelin ma itseani, tuskan, kaipauksen ja toivot kaikki hiljaa uneen lauloin: niin usein tuska nautinnoksi muuttui ja sopusointuun vaihtui surukin. Tat' onnea en kauan pitaa saanut, pois laakari vei senkin, vaikenemaan mun tuomitsi; sain elaa, karsia vaill' ainokaista pienta lohdutusta. LEONORA. Niin monta ystavaa sull' oli luonas, ja terve olet nyt ja virkea. PRINSESSA. Niin, terve, toisin sanoen: en sairas; ja monta uskollista ystavaa on onnenani. Oli yksi myos- LEONORA. Han viela on. PRINSESSA. Vaan kauan ei. Kun hanet nain ensi kerran, paljon merkitsi se hetki. Tuskin toipunut ma olin, pois tuskin oli kipu vaistynyt ja sairaus; ma hiljaa kainon katseen loin elamaan, taas paiva ilahutti ja veljen, siskon seura, imin luottain taas toivon puhtahinta hunajata. Sain uskallusta eespain katsoa viel' elamaan, ja kaukaa lahestyi mua hahmot ystavalliset, niin, silloin, Eleonora, mulle nuorukaisen esitti siskoni, toi seurassaan. Ja tunnustaa voin sulle: sijan sai han silloin mielessani ainiaaksi. LEONORA. Oi ruhtinatar, siin' ei katumista On voitto jalouden tunteminen, ja sit' ei meilta koskaan voida riistaa. PRINSESSA. On...