Lahde: Wikipedia. Sivut: 27. Luvuissa: Suomalaisen taruston maantiede, Kalevalamitta, Kalevala kuvataiteissa, Sampo, Kalevalainen runous, Sammon salaisuus, Tuonela, Aino-taru, Pohjola, Iso tammi, Koirien Kalevala, Iku-Turso, Tulikipuna, Pohjannaula, Kokko, Kalevalan maa, Lemminkaisen aiti, Ilmatar, Sammon ryosto, Hiiden hirvi, Iso harka, Luotteet, Saari, Kilpalaulanta, Suomuhauki, Impilinna, Ahtola. Ote: Kalevala on Suomen kansalliseepos. Se perustuu Elias Lonnrotin (1802-1884) vuodesta 1828 alkaen kokoamiin kansanrunoihin. Nama runot ovat kalevalaista runoutta, eli ne on tehty kalevalaiseen runomittaan. Kalevalan sisaltamat runot eivat ole suoraan runonlaulajien laulamassa muodossa, vaan niita on muokattu, niiden kieliasua on yhtenaistetty ja korjailtu, seka joitakin osia runoista on siirretty toiseen paikkaan ja eri asiayhteyteen kuin alun perin muistiin merkityissa runoissa. Osan Lonnrot on runoillut itsekin muodostamaan yhtenaisia juonikuvioita. Kalevalan alussa on luomismyytti, jonka mukaan maailma syntyi sotkan munasta. Kalevala kuvaa muun muassa Kalevalan ja Pohjolan kansojen seka eri paahenkiloiden valisia kiistoja, kostoreissuja ja kosiomatkoja seka Sammon rakentamista ja ryostoa. Tapahtumat paattyvat kristinuskon tuloon. Kalevalalla on ollut suuri merkitys suomalaisen kansallistunteen luojana. Se on myos vaikuttanut laajasti taiteisiin ja tieteisiin, ja vaikuttaa edelleen nykysuomalaisenkin ajatteluun ja mielikuviin. Nain on niidenkin kohdalla, jotka eivat ole Kalevalaa koskaan lukeneet. Eeppisen runouden perinne loytyy lahes kaikkialta maailmasta. Monissa tapauksissa sita on myos koottu kirjoitetuiksi eepoksiksi, joista lansimaissa tunnetuimmat Kalevalan syntyaikaan lienevat olleet Homeroksen kirjoittamaksi vaitetyt Ilias ja Odysseia. Kalevalaakaan tuskin olisi syntynyt ilman edeltaneiden eeposten mallia. Muinaissuomalaiset eivat tunteneet kirjoitusta, joten tarinat siirtyivat seuraaville sukupolville laulujen, loitsujen, taikojen ja runojen avulla, j...