Ote: ...sohvallaan, han oli nakevinaan Svean ilmestyvan ovelleen lempeasti hymyillen. Ja katso, sitten tuli kirje, jossa Svea kertoi koettaneensa juuri sina iltana paasta sielullaan Laurin luokse, lohduttamaan Lauria, koska han tiesi, etta Laurin oli silloin tuskallista olla Sita ei Lauri, saati sitten Svea, tullut noiden kirjeiden tosiasioista huomanneeksi, etta heidan uskottelunsa osuivat viela useammin harhaan kuin oikeaan, heidan luullessaan muka tietavansa matkan paasta toistensa ajatuksia ja tunteita, varsinkin Svea. Lopuksi uskoi Lauri, etta Svea aavisti, tunsi aivan kaikki hanen surunsa, tiesi hanen asiansa kauas. Niin, Laurin mielesta Svea naki sellaisia asioita, joita tavallinen ihminen ei voinut nahda. Samaan tapaan uskoi myoskin Svea, joka tutki Swedenborgia ja rakasti Lauri Falkia; varsinkin omiin salaperaisiin voimiinsa han uskoi. Sitten tapahtui seuraavaa: Oltuaan kauan yksinaan kohtasi Lauri Falk tyton, joka hanta miellytti. Leipurinkaupassa, tiskin takana Lauri hanet naki. Tyton jokapaivainen ja tavallinen nimi oli Marketta. Kaupasta lahdettyaan Lauri Falk ajatteli, kuinka naisellisen kainosti ja veikeasti neitonen oli luonut haneen katseen sinisista silmistaan, ja kuinka pitka, oljenhohtava tukka hanella oli ... uhkeat palmikot. Tosin hanen katensa eivat olleet niin pienet kuin Svean... Mutta Falkista tuntui elama runottomalta; alakuloinen syksy oli saapunut, lehdet olivat tosin punaisia ja loistavan keltaisia, mutta satoi, satoi, - ja Laurista oli ikavaa, niinkuin harmaina paivina taalla pohjolassa ainakin. Eika hanella ollut rahaa eika seuraa. Han lahentyi hiljaa tyton tuttavaksi ja ilostui hiukan. Han mainitsi neitosta itsekseen nimelta Margareta. He istuivat Laurin huoneessa, haastelivat ja nauttivat punaista Chianti-viinia, jota Lauri oli hankkinut. Ja piankin he suutelivat toisiaan. Sitten Laurin kirjeet Svealle harvenivat. Viikkoihin han ei niihin...